Tel: 533 599 66

Implantaation komplikaatiot

Leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen potilaat saattavat tuntea kivuliaisuutta ja lievää turvotusta leikkausalueella. Tämä kestää parista päivästä viikkoon. Mikäli kipu ja turvotus ovat suurempia, ne alkavat pari päivää myöhemmin tai voimistuvat, saattaa kyseessä olla implantaatiohaavan leikkausta seuraava tulehdus, joka huonoimmassa tapauksessa päättyy implantin poistamiseen. Steriilien työvälineiden ja leikkausalueen valmistelun ansiosta tällaisia komplikaatioita esiintyy erittäin harvoin.

 

Erittäin harvoin esiintyviä komplikaatioita saattavat olla myös leikkauksen aikana mahdollisesti syntyvät hermojen vauriot, jotka voivat aiheuttaa myöhempiä herkkyyshäiriöitä ja verisuonten vaurioita, jotka puolestaan voivat aiheuttaa kasvanutta verenvuotoa sekä äärimmäisen harvoin myös hengenvaarallisia verenvuotoja. Lisäksi on tärkeää säilyttää riittävä välimatka poskiontelon ja implantin välillä, jotta vältettäisiin jatkossa ylempiin hengitysteihin liittyviä ongelmia. Tällaisten ongelmien välttämiseksi on implantaation suunnitteluvaiheessa tärkeää kerätä mahdollisimman paljon tietoa näiden anatomisten rakenteiden sijainnista.

 

Implantin varhainen menetys

Implantin varhainen menetys (ennen hampaan rakentamista) saattaa johtua infektiosta, implanttia ympäröivän luun vauriosta leikkauksen aikana, liian varhaisesta rakentamisesta tai mikroliikkeistä sinä aikana, jona luutumisprosessin pitäisi tapahtua. Tälle on tyypillistä, että implantti muuttuu liikkuvaksi jo ennen rakentamista ja on usein helposti irrotettava. Tällaisessa tapauksessa implantti tulisi poistaa ja odottaa alueen luun ja pehmeiden kudosten paranemista. Implantaatioprosessin voi toistaa uudelleen 6–8 viikon kuluttua.  

 

Yksi yleisimmistä pitkäaikaisista ongelmista implanttien yhteydessä on implanttia ympäröivän pehmeän kudoksen tulehdus - mukosiitti. Se johtuu huonosta suuontelon hygieniasta. Samat bakteerit, jotka saattavat ympäröidä hampaita ja aiheuttaa siellä tulehdusta, voivat asuttaa myös implantin pinnan. Sitä seuraa tulehdusreaktio, johon liittyy implanttia ympäröivän limakalvon punotusta, verenvuotoa, kivuliaisuutta tai epämiellyttävää kutinan tunnetta, turvotusta (samat tuntomerkit kuin hampaiden ympärillä on gingiviitin eli ientulehduksen yhteydessä). Jos tämä tila jätetään huomiotta ja hoidotta, se voi kehittyä edelleen peri-implantiitiksi. Tällöin tulehdukseen liittyy jo myös luukatoa implanttiruuvin ympärillä. Tila saattaa lopuksi kehittyä niin pitkälle, että implanttia ympäröivä luu katoaa ja implantti muuttuu liikkuvaksi.

 

Implanttia ympäröivän pehmeän kudoksen tulehduksen ensimmäinen oire voi olla ikenien kasvanut verenvuoto harjattaessa tai hammaslankaa käytettäessä. Välittömästi implantin asentamisen jälkeen voi esiintyä vähäistä verenvuotoa, mutta jos sitä syntyy kuukausien tai vuosien kuluttua, se on merkki tulehduksellisista muutoksista. Lisäksi voi ilmetä paikallista turvotusta, pahanhajuista hengitystä tai makua, implantin, sillan tai peittoproteesin muuttumista liikkuvaksi.

Jotta tällaiset muutokset havaittaisiin ja hoidettaisiin mahdollisimman aikaisin, tulee säännöllisesti käydä oman hammaslääkärin tai hygienistin vastaanotolla tarkastuksessa. Jos itse huomaat jonkin tällaisista muutoksista, tulisi mahdollisimman varhain mennä oman lääkärin vastaanotolle.

Mukosiittia ja peri-implantiittia hoidetaan ammattimaisella puhdistuksella poistaen implantin pinnasta bakteerikerrostumat. Lisäksi voi käyttää bakteerien vastaista suun huuhtelua tai geeliä ja joissakin tapauksissa tulee käyttää myös systeemisiä antibiootteja. Kuten gingiviitin yhteydessä, ovat myös mukosiitissä tulehdukselliset muutokset oikea-aikaisella ja perusteellisella hoidolla oikaistavissa. Sen sijaan mikäli peri-implantiitti on edennyt pitkälle, tulee toisinaan käyttää kirurgista ratkaisua implantin pinnan puhdistamiseen tai huonoimmassa tapauksessa implantin poistamiseen.

Lue lisää näistä: